DCAF-Konferenssin Kiistelystä Mihin: Demokraattisen Muutoksen Tarpeesta Egyptissä

Vuoden 2018 DCAF-konferenssi (Democratic Control of Armed Forces) Kairossa oli tapahtuma, joka heijasti Egyptin poliittista ja sosiaalista ilmapiiriä kahdenvälisenä taistelukenttänä demokraattisen kehityksen ja autoritaarisen hallinnan välillä. Konferenssin keskiössä olivat armeijan rooli demokratiassa ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen turvallisuuspolitiikkaan. Vaikka konferenssi näytti olevan rauhallinen ja akateeminen tapahtuma, sen alla kiehui kiinteä poliittinen jännite, joka paljastui useissa kiivaitta keskusteluissa.

Konferenssin taustalla oli Egyptissä vallinnut epämukava tilanne vuosia. Vuoden 2011 vallankumouksen jälkeen maahan nousi sotilaallinen junta, johon kuului Abdel Fattah el-Sisi. Sisin hallinto on ollut tiukasti kontrolloitu ja kriittisiin ääniin ei ole suhtauduttu myötätunnolla. Demokraattinen kehitys oli pysähtynyt ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa rajoitettiin merkittävästi.

DCAF-konferenssi, joka järjestettiin Kairon keskustassa, oli tavallaan harvinainen tilaisuus avoimelle keskustelulle armeijan roolista demokratiassa. Konferenssissa olivat edustettuna paitsi egyptiläiset sotilasjohtajat ja tutkijat myös kansalaisjärjestöjen edustajia sekä ulkomaisia asiantuntijoita.

Konferenssin alkupäivinä hallittiin varsin rauhallinen atmosfeeri. Tutkijat esittelivät analyysejaan armeijan roolista demokratiassa eri maissa ja keskusteltiin kansalaisyhteiskunnan osallistumisesta turvallisuuspolitiikkaan. Kuitenkin kun keskustelu kääntyi Egyptiin ja sen Armeijaan, ilmapiiri alkoi muuttua.

Egyptiläiset sotilasjohtajat vastustivat voimakkaasti ajatusta siviilihallinnon vahvistamisesta ja armeijan roolista poliittisissa päätöksissä. He argumentoivat armeijan tarpeelluudella maan stabiilisuuden ylläpitämisessä ja turvallisuuden takaamisessa. Sotilaiden mukaan siviilihallinto oli epäkypsää ja alttiina ulkoisille vaikuttajille, jotka voisivat uhata Egyptin nationalejä.

Kansalaisyhteiskunnan edustajat puolestaan korostivat armeijan poliittisen vaikuttavuuden vaaroja. He huomauttivat armeijan hallitsevasta asemasta ja sen rajoittavasta vaikutuksesta demokratiaan. Kansalaisyhteiskunnan edustajat vaativat armeijan vetäytymistä politiikasta ja siviilihallinnon vahvistamista.

Kiistojen kärkihetki koitti, kun egyptiläinen aktivisti nosti esiin vallankumouksen uhrit ja armeijan roolia niiden kuolemissa. Sotilaat reagoivat tuohtuneina ja vaativat aktivistia vetäytymään keskustelusta. Tilanne rauhoittui vasta konferenssin järjestäjien puututtuaan tilanteeseen.

DCAF-konferenssi ei tuottanut konkreettista lopputulosta armeijan roolin suhteen Egyptissä, mutta se paljasti syvästi juurtuneet poliittiset ja ideologiset erot maassa. Konferenssin kiivaat keskustelut osoittivat Egyptin kansalaisyhteiskunnan tarpeen ilmaista mielipiteensä ja vaatia muutosta. Vaikka DCAF-konferenssi oli lopulta pettymys, se toimi myös katalysaattorina jatkuvalle keskustelulle armeijan roolista Egyptissä ja demokratian kehittämisestä maassa.

Tapahtuman merkitys:

DCAF-konferenssi on vain yksi esimerkki Egyptissä käynnissä olevasta kamppailusta demokraattisen kehityksen puolesta. Maan tulevaisuus riippuu siitä, pystyvätkö siviilivoimat ja armeija löytämään yhteisen kielen ja luomaan tasapainoisen systeemin, jossa sekä kansalaisyhteiskunta että armeija voivat toimia demokratian tukipilareina.

DCAF-konferenssin tärkeimmät näkökohdat:

DCAF-konferenssi osoitti, että Egyptissä on vahva halu muutokseen ja demokratian toteuttamiseen.

Se myös toi esiin vaikeat kysymykset armeijan roolista demokratiassa ja kansalaisyhteiskunnan asemasta päätöksenteossa. Konferenssin kiivaitta keskustelua voi nähdä sekä uhkana että tilaisuutena: uhkana sen vuoksi, että poliittinen jännite voi eskaloitua, mutta myös tilaisuutena siksi, että se avaa tietä avoimelle dialogille ja mahdollisiin ratkaisuihin.