Elokuvien maailmassa Cannes on synonyymi glamourille, punaisia mattoja ja tähtien säihkettä. Se on tapahtuma, joka kokoaa yhteen maailman parhaita elokuvantekijöitä, näyttelijöitä ja kriitikkoja, jolloin syntyy ainutlaatuinen cocktail taiteesta, kaupasta ja poliittisesta aktivismista. Vuonna 1975 Cannesissa tapahtui kuitenkin jotain poikkeuksellista: Delphine Seyrig, tuolloin kuuluisa ranskalainen näyttelijä, nousi esiin vaatimaan tasa-arvoa naisille filmialalla.
Seyrigin kampanja oli osa laajempaa feminististä liikehdintää 1970-luvun Ranskassa. Nämä naiset, jotka kutsuivat itseään “Les Femmes"iksi (Naiset), olivat pettyneitä siihen, että elokuvateollisuus oli edelleen vahvasti miesvaltainen ja naisten osuus sekä kuvissa että taustalla oli vähäinen. He vaativat tasa-arvoista kohtelua, parempia työmahdollisuuksia ja oikeutta kertoa omia tarinoitaan ruudulla.
Seyrig, joka oli tunnettu roolistaan Ingmar Bergmanin elokuvassa “Förest av en skugg” (Skuggan näkijä), halusi osoittaa, että naisnäyttelijät voivat olla sekä kauniita että vahvoja. Hän kritisoi Hollywoodin perinteistä naisten esittämismallia ja vaati monipuolisempia ja realistisampia naishahmoja.
Seyrigin aktivismi oli tuolloin rohkeaa. Hänen rohkeuttaan voi verrata esimerkiksi Simone de Beauvoirin ajatuksiin, jotka kyseenalaistettiin vahvasti 1960-luvulla. Cannesissa hän nousi lavalle ja luki feministisen manifeston, joka vaati naisten oikeuksia sekä filmialalla että yhteiskunnassa yleensä. Manifestti oli radikaali viesti, varsinkin tuolloisen Cannesin glamourin keskellä.
Seyrigin esiintyminen sai aikaan vahvan reaktio. Jotkut ihmiset tuomitsivat hänen aktivismiaan “liian poliittiseksi” ja pelkäsivät, että se pilaisi festivaalin yleisen tunnelman. Toiset taas kiittelivät Seyrigiä rohkeudestaan nostaa esiin tärkeä kysymys ja antaa ääni naisille.
Seyrigin protesti oli kuitenkin vain ensimmäinen askel pitkällä tiellä kohti tasa-arvoisempaa filmiteollisuutta.
Tämän jälkeen syntyi useita naisten ohjaamia elokuvia, joissa naiset esitettiin monipuolisina ja vahvoina hahmoina. Myös filmituotannon taustalla naisten osuus alkoi kasvaa. Vaikka tasa-arvo on edelleen tavoite, jota kohti ollaan menossa, Seyrigin kampanja oli merkittävä käännekohta. Hän osoitti, että filmiteollisuuden sisällä oli tilaa myös kriittisemmille ääniä ja että naisten omat tarinat olivat yhtä tärkeitä kuin miestenkin tarinat.
Cannesin tapahtuma on edelleen tärkeä foorumi elokuvateollisuudelle. Vuonna 2018 festivaali kiiruhti korjaamaan historian vääryyksiä ja nimesi ensimmäisen kerran naisen, Claire Denis’n, päätuomariksi Cannesissa.
Seuraavassa taulukossa on esitetty muutamia Delphine Seyrigin rooleista:
Elokuva | Vuosi | Ohjaaja | Rooli |
---|---|---|---|
La Femme Infidele (Uskottomus) | 1969 | Claude Chabrol | Hélène |
Le Boucher (Liha-apuri) | 1970 | Claude Chabrol | Christine |
Den Förtrollade (Skuggan näkijä) | 1982 | Ingmar Bergman | Anna |
Seyrigin ura osoittaa, että hän oli vahva ja monipuolinen näyttelijä. Hänen aktivisminsa tasa-arvon puolesta osoittaa myös hänen rohkeuttaan ja sitoutumistaan oikeudenmukaisempaan maailmaan.
Cannesin tapahtuma on edelleen tärkeä foorumi elokuvateollisuudelle, mutta Delphine Seyrigin taistelu naisten oikeuksien puolesta muistuttaa meitä siitä, että tasa-arvo on jatkuva prosessi.